Vanhainkodinmäen kulttuuriympäristöpolku, Uusi vanhainkoti ennen ja nykyään

7 min lukuaika

Uusi vanhainkoti ennen ja nykyään

Ennen ja nyt

Itä-Savo 12.9.1953

Kerimäen uusi vanhainkoti — eräs maakuntamme ajanmukaisimmista — vihitään tarkoitukseensa huomenna.
Kerimäen kaunis vanhustenkoti on nyt valmistunut ja huomenna sunnuntaina tapahtuu sen juhlava vihkiminen tarkoitukseensa. Tämä vanhainkoti on eräs maakunnan edustavimmista ja sikälikin erikoinen, että siinä on suunnittelu ja yksityiskohtaiset hienoudet kehitetty kaikkein pisimmälle verrattaessa naapuripitäjän samantyyppisiä rakennuksia. Kerimäen vanhainkoti sijaitsee lähellä kirkonkylää mäentöyräällä, samalla paikalla, jossa tuhoisa tulipalo hävitti sitä edeltäneen vanhainkodin. Kodin asukkaat siirtyivät jo kolmisen viikkoa sitten väliaikaisista asunnoistaan uutuuttaan hohkavaan taloon, jossa nyt vallitsee kodikas tunnelma ja jota lisää ympäristön lehtevän metsän rauhallisuus. Uuden vanhainkodin valmistuminen on merkittävä tapahtuma Kerimäen kunnan historiassa.
Vieraan saapuessa tutustumaan kauniiseen vanhainkotiin keskittyy ensinnä huomio kodin lähiympäristöön. Mäeltä aukeavat kauniit näkymät ympäristöön: peltoaukeamia, metsäisiä maisemia ja niiden keskellä taustalla kirkonkylä, kirkontorni ylinnä. Jo ympäristö yksinomaan tarjoaa vanhuksille viihtyisän elonpaikan.
Näitä seikkoja korosti myöskin talon johtajatar rouva Impi Heino, jonka kodissa meillä oli tilaisuus keskustella lähestyvän juhlapäivän merkeissä. Rouva Heino, joka on ollut nykyisessä paikassaan kolmen vuoden ajan, sanoi tuntevansa suurta iloa rakennuksen valmistumisen vuoksi. Onhan ollut kyseessä eräs suurimmista kunnan rakennushankkeista, mikä on vaatinut huomattavia menoeriä kunnan varoista.
Kerimäen vanhainkoti on rakennettu ilman, että kunta joutui nostamaan sen vuoksi veroäyriä. Kun rakennustyöt aloitettiin viime vuoden huhtikuun puolivälissä, laskettiin kustannusten kohoavan noin 60 miljoonaan markkaan. Tämä menoerä oli asetettava rakentamiseen ilman valtion tukea, sillä vanhainkodin rakentaminen on yksinomaan kuntain oma tehtävä.
Kerimäki rahoitti työn säästöillä ja osittain voitiin menoja peittää lainoituksin, Varsinaiset rakennuskustannukset kohosivat kunnan rakennusmestari, insinööri Laihon kertoman mukaan noin 52-53 miljoonaan markkaan, jonka lisäksi tekivät pihan ja ympäristön tasaustyöt noin 1,5 miljoonaa. Tämän lisäksi tulivat vielä sosiaalilautakunnan hankkimat erilaiset koneet, kuten mankeli, pesukone, valaisimet ja keittiökalusto.
Kun johtajatar Heino oli kertonut mielenkiintoiset tiedot rakennus- ja kustannuspuoleen liittyvistä asioista, hän tarjosi tilaisuuden esitellä, minkälainen vanhainkoti on lopullisessa asussaan. Rakennus on kaksikerroksinen, avara ja ilmava, Siinä on jokainen yksityiskohta suunniteltu käytännöllisyyttä ja vanhuksien mukavuutta silmällä pitäen. Huoneet ovat valoisat ja niissä olevat huonekatu käytännölliset sekä ennen kaikkea kodikkaat.
Vanhusten asunnot, joista useimmat on tarkoitettu kahta varten, on suunniteltu yksityiskohtiaan myöten nimenomaan iäkästä ihmistä varten. Ne ovat siinä määrin avarat, että varsinaisen kaluston lisäksi on jokaisella mahdollisuus myöskin tuoda sinne vielä rakkaita esineitä.
Katsellessamme johtajatar Heinon seurassa taloa hän opasti vieraan myös talon keittiöön. Se sijaitsee tilavan ruokasalin tuntumassa. Keittiö onkin kertoman mukaan talon naisväen suuren mielenkiinnon kohde, mikä lähinnä johtunee keittiön nykyaikaisesta asusta. Erikoisen kiinnostuvaa on myöskin nähdä ne huoneet, joissa vanhuksilla on tilaisuus työskennellä. Rakennuksen alakerrassa on tarpeellisten varastosuojien ja keskuslämmityslaitteiden lisäksi työsali, joka kertoman mukaan on kaikkein useimmin käytössä ompelu- ja kehräystyötä suorittavien vanhusten keskuudessa.
VANHUSTEN KERTOMAA
Mitä vanhukset itse sanovat yhteisestä suuresta kodistaan?
Tapasimme pihan lakaisutyössä olevan Simo Löppösen, joka kertoman mukaan on ollut hyvin kiinnostunut taloon pääsystä – jopa siinä määrin, että kävi henkilökohtaisesti kiirehtimässä totisen sosiaalilautakunnan jäsenistöä asian saattamiseksi nopeaan ratkaisuun.
Myönteinen päätöksestä tuli, jonka vuoksi hän oli vieläkin erittäin kiitollinen lautakunnan jäsenistöä kohtaan.
”Tämä on hyvä kortteeri”, totesi hän kuvaavasti nykyistä asuntoaan. Samalla meille kerrottiin hänen ottaneen muuton uuteen taloon niin vakavasti, että oli sitä ennen hankkinut kaikki uudet pukimet ”sillä mitäs niitä vanhoja tähän koreuteen kantamaan”, hän totesi sekä tiedusteli seuralaiseltamme johtajatar Heinolta mahdollisuuksia emäntänsä kutsumiseksi myöskin sinne. Oli vähän surullinen mieli, että itse sai elellä mukavasti, kun toinen asui kilometrin päässä ahtaassa vanhassa kodissa.
Vanhainkodin piharappusilla istuskeleva vanhus Antti Honkanen, entinen merillä kulkija, oli hänkin tyytyväinen uuteen asuinpaikkaansa. Tyytyväisyys kohdistui erikoisesti siihen, että yksinäinen ihminen tässä talossa tuntee elävänsä omassa rauhassaan huolimatta, että talon asukkaita on yli puolensadan.
Meitä kutsuttiin myöskin vanhusten omiin huoneisiin. Hilma Pitkosen huoneessa kukki helakanpunainen pelargonia Johanna-kahvipaketissa antaen väriä viihtyisälle huoneelle. Hänen katseensa kertoi, ettei kovia kokeneelle vanhalle ihmiselle voida paremmin järjestää jokapäiväistä elämää, kuin antamalla hänelle koti, jossa hän tuntee viihtyvänsä. Tämän saman ajatuksen tulkitsi 79-vuotias vanhaemäntä Ida Turtiainen sanoilla: ”Jos on hyvä olla ihmisen, niin sen pitää näkyä päälle päin jo ilman kysymättäkin.”
Ainakin Kerimäen vanhainkodista puhuttaessa tämä pitää tarkalleen paikkansa.
Kuvaus Kerimäen vanhainkodista 1970 -luvun alussa

Lähde: Salme Turtiainen 1974: Vanhusten olot Kerimäellä. Yhteiskuntapolitikan pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto

Kerimäellä on 62 paikkainen kunnalliskoti, jonka sairasosastolla on 20 hoitopaikkaa. Vuoden 1976 aikana siirtyy kunnalliskodin sairasosasto terveyskeskuksen alaisuuteen ns. kroonikko—osastoksi, jolloin kunnalliskotiin jää 42 paikkaa yleiselle osastolle. Vanhusten määrän kasvaessa lisääntyy myös niiden vanhusten määrä, joita ei kyetä avohoidon palveluin hoitamaan, joten kunnalliskodin yleistä osastoa on suunniteltu laajennettavaksi 16 hoitopaikalla. Lisäksi vanhusten laitoshoidosta on vastannut terveyskeskuksen 12 paikkainen vuodeosasto.

Vanhusten asuntotilanteen korjaamiseksi perustettiin v. 1969 Kerimäellä Vanhustentukiyhdistys r.y. vanhusten asuintalon rakennushankkeen toteuttamiseksi. Kesällä 1971 valmistui 21 huoneistoa käsittävä vanhustentalo, johon pyrki asumaan 98 vanhusta, mutta heistä vain 28 voitiin ottaa. Talossa on 14 yksiötä ja seitsemän kaksiota. Jokaisessa huoneistossa on keittokomero, WC ja suihku. Lisäksi rakennuksessa on sauna, pusutupa sekä hoito- ja seurusteluhuone.
Vuoden 1972 lopulla vanhustentalo siirtyi Kerimäen kunnalle. Tällä hetkellä uusien vanhusasuntojen tarvetta todetaan esiintyvän, joten kunnan asuntotuotanto—ohjelman mukaan valmistuisi vuoteen 1976 mennessä kymmenen yhden hengen asuntoa ja v. 1978 mennessä samoin kymmenen asuntoa. Näiden lisäksi on suunniteltu rakennettavaksi vielä kymmenen asuntoa v. 1981 mennessä. Uusista asunnoista on osa suunniteltu rakennettavaksi kerrostaloon ja osa entisen vanhustentalon yhteyteen.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kerimäen Vanhainkodin tiedotuslehti Töppönen, 1980-luku
TERVEHDYS KERIMÄEN VANHAINKODISTA
Kevät on jälleen koittanut ja vanhainkodissa valmistellaan omaisten päivää kuten aikaisempinakin vuosina. Omaisten päivä on 16 päivänä huhtikuuta 1989. Lisäksi kerromme vanhainkodin toiminnasta ja elämästä tämän tiedotuslehtisen avulla. Näin saavat nekin, jotka eivät voineet tulla mukaan, jotain itselleen.
Aika kuluu ja vuodet vaihtuvat, Kehitystä ja muutosta tapahtuu huimaa vauhtia kaikilla aloilla, Miten on vanhainkodissa? Tapahtuuko kaikki niin kuin aina ennenkin? Ei suinkaan. Vaikka puutteita onkin, hoidon tasoa ja vanhusten omaa aktiviteettiä sekä osallistumista on pyritty kohottamaan. Toivon mukaan tässä on onnistuttukin.
—Viriketoiminta esimerkiksi tarjoaa erilaisia osallistumismahdollisuuksia. On kansalaisopiston virikepiiri, kuntohoitajan johtamaa ryhmäliikuntaa sekä yksilöllistä kuntoutusta, yhteisiä luku- ja lauluhetkiä, Kulttuurilautakunta on järjestänyt kerran kuukaudessa vanhojen kotimaisten elokuvien katselua. Seurakunnan tilaisuudet on säännöllisesti kaksi kertaa kuukaudessa. Eri järjestöt vierailevat kiitettävän usein järjestäen ohjelmaa ja kahvittaen koko talon väen.
Eräs kiinnostava kysymys laajemmaltikin on vanhainkodin suunniteltu saneeraus eli täydellinen peruskorjaus. Piirustuksia ja kustannusarviota parhaillaan laaditaan ja seuraavaksi nämä asiat menevät päättävien elimien käsittelyyn ja päätettäväksi. Töiden alkamisajankohtakaan ei siis ole vielä selvillä.
Saneeraussuunnitelmissa on lähdetty siitä, että vanhainkoti pystyy vastaamaan vanhustenhoidon haasteisiin pitkälle yli vuoteen 2000. Tämä nykyinen rakennus on valmistunut v. -53 ja on tehty sen ajan tarpeiden ja hoitonäkemysten mukaan. Silloin asukkaat olivat paljon parempikuntoisia, jopa vanhainkodissa työhön osallistuvia. Vanhainkotiin pääsyn syy oli usein asunnottomuus. Nyt hoitoon tulevat ovat erittäin paljon hoitoa tarvitsevia ja yhä suuremmassa määrin täysin muistamattomia. Keski-ikä on korkea 81,5 vuotta ja 2/3 on yli 80 -vuotiaita.
Hissin puute on myöskin eräs toimintaa vaikeuttava tekijä. Liikuntaesteisiä ja herkästi rintakipuja saavia ei mielellään sijoitettaisi yläkerran osastolle. Kuitenkin heitä siellä on. He eivät pysty tulemaan ruokasaliin aterioimaan, eivätkä voi osallistua kodin yhteisiin tilaisuuksiin ruokasalissa. Saunaan on matkaa kahden kerroksen väli.
Vaikka edellä totesinkin, että elämä vanhainkodissa tuntuu jatkuvan päivästä päivään samanlaisena, ei se suinkaan sitä ole. Yksikään päivä ei ole toisen kaltainen. Kaikki ei välttämättä ole silmin havaittavissa. Hoitopaikkoja on tällä hetkellä 77 ja vakinaista henkilökuntaa yhteensä 36. Täälläkin on tuntevia, kokevia yksilöitä, joilla on samat tarpeet, tunteet ja odotukset kuin missä tahansa ihmisillä. Täälläkin iloitaan, surraan, toivotaan ja joskus — petytäänkin.
Kaikki me yhdessä muodostamme tämän kodin hengen ja ilmapiirin, jossa on hyvä ja turvallinen olla, tai päinvastoin. Tähän samaan joukkoon haluaisin liittää myöskin teidät kaikki vanhusten omaiset ja ystävät. Olemme iloisia siitä, että voimavarojenne mukaan olette mukana tässä yhteisessä tehtävässä. Tärkeää se on omaisen vuoksi, mutta samalla te tuette henkilökuntaa heidän hoitotyössään.
Varsinkin siinä vaiheessa, kun vanhus tulee laitokseen, tarvitaan omaisten tukea ja lähellä oloa varsin kauan. Sopeutuminen uuteen on pitkäaikainen prosessi. Oman avuttomuuden tunteminen, oman tutun ympäristön menetys, oman päiväjärjestyksen muuttuminen jo tuo ahdistusta. Erittäin hämmentävää se on muistinsa menettäneellä. Turvallisuuden tunteen luominen ja myönteinen suhtautuminen omaisten ja hoitohenkilökunnan taholta auttaa sopeutumaan.
Toivon että me kaikki yhdessä, omaiset ja henkilökunta voisimme auttaa vanhusta kaikissa tilanteissa säilyttämään itsekunnioituksen ja arvokkuuden tunteensa.
Vietetään omaisten päivää nyt ja kaikkina muinakin päivinä
Aurinkoista kevättä
Helvi Liukko
vk. johtaja
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vuonna 1999 Vanhainkodinmäelle valmistuneen Puruveden palvelutalon sisäänkäyntiä ja piha-aluetta. Kuvat kesältä 2008, Puruveden palvelutalo.